-------------------------------------------------------------------------

1.3.2011

 

Nojaan päätä käsiin, hiljaa ja voipuneena, yksin. Jokin läikehtii ja polttelee sisintäni. Kuumat ja kuivat kyyneleet, avuton kiukku leimuaa luomien takana. Siis just niin minua, koko tilanne. Että on ihan pakko.

Himo sykkii minussa vihaisena ja avuttomana yhtäaikaa. Ajattelen sinua, pieniä hetkiä. Puren huulta, kunnes veri maistuu suussa ja nuolen huulien karheaa ja hengityksestäni kuivunutta pintaa. 

Ajatukset vaeltelevat kehollasi, hymyssäsi, naurussasi, silmiesi itsetietoisessa ja rohkeassa tuikkeessa...

Ei pitäisi. 

Pitäisi lopettaa, keskittyä töihin ja paperikasaan edessäni. En liikahdakaan.

Muistan suklaalevyn kassissa. Avaan sen kiukkuisella liikkeellä, tungen suun täyteen pähkinäistä makua ja yritän rauhoittua, mutta itku leviää kasvoille. Annan periksi. Ajatuksille, kaipaukselle, surulle, kaikelle.

Taitan pala kerrallaan lisää, rauhoitun ja nousen wc:hen pesemään kasvot  ja meikkaamaan uudelleen. Yksin. Koko wc. 

Istun tuoliin käsilaukku sylissä ja muistan pienen matkavibran. Pidän sitä käsissäni hetken, painan ajatuksella leikkien värinän päälle, lisää tehoja. Kuin varkain siirrän vibran hameen alle, sukkahousujen päälle ja puristan jaloilla. Tykyttävä kiihotus kasvaa nopeasti ja nostan huivin kasvoilleni, kun orgasmin syke leviää alavatsasta reisille ja kaulalle asti. Painan vibran lujemmin klitorista vasten ja syke jatkuu yhä pitempinä ja lujempina sykähdyksinä ja aaltoina. Huohotan ja itken taas. Kehoni vastaa kaipauksen huutoon ja vähitellen rentous leviää. Sammutan vibran ja pudotan sen laukkuuni. 

Istun vielä hetken yksin ja ajatuksissani. Ajatukset, ajatukset ovat omiani, vaikka mitään muuta ei olisi.  Ei edes tilaa unelmoida.

Jälkiorgasmi sykkii ja tikuttaa, kunnes raukeus ja keveys leviää kaikkialle. Suljen silmät ja nukahdan hetkeksi. Näen sinut , kuvajaisesi ja tunnen hiljaista iloa. Olet siinä silti, edes kuvajaisena. Minun. Ajatuksieni. Edes.